Velka

En viiniä juo enkä kaljaa
Laistan siiderin ja kossun
Maitolasilla nostan maljaa
Maistan mielummin munkkipossun

Kun en rellestä enkä ryyppää
Perusäijäksi en enää kelpaa
Mutta kuitenkin olen syypää
Sillä pahasti olen mä velkaa

Velka on kertynyt vähitellen
Kasvanut saatossa vuosien
Merkitystä asian vähätellen
Juttuja omia vain suosien

Siksi luovuus välillä kärsii
Ja myös heittelee mieliala
Syystäkin jo kynsiään järsii
Velasta kun on mielipaha

Arvaatko nyt, mistä on kysymys
Joku sen kai saattaa jo tietää
Unesta velkaa, siitäpä väsymys
Ei sitä olisi pakkokaan sietää

Velan taakkaa helppo on kantaa
Enemmän se on, tapa ja tottumus
Tietysti mausteen omansa antaa
Myös kohtalon monikin sattumus

Pehmetä voi aivotkin muusiksi
Omaa rytmiä täytyy nyt säätää
Laittaa elämänarvot uusiksi
Nukkua enemmän, velkaa häätää

Kannata ei silti etsiä miekkaa
Otsaan jos kasvaa väsymyspatti
Luonnon rauhasta saa unihiekkaa
Ja helpommin kutsuu nukkumatti

 

Edellinen        Seuraava