Ilman sua

Jos heräis aamuun, eikä sua näkis,
päivä ois kuin harmaa, tyhjä kirja,
ja ympärillä kaikki vaan hiljentyis,
kun maailma paikoilleen pysähtyis.

Ja mä mietin, miten sitä jaksais,
jos et siinä mun vierellä ois.
Ilman sua ei itseensä tunnistais,
katois mun tiet ja suunnat pois.

Ilman sua, elämä ois varjoo,
pimee taivas ja ilman tähtii,
ilman sua, en rakkautta tuntis,
ja kaikki kaunis värit hukkais.
Ilman sua, eksyksissä, poloinen
kuin ilman maata, haaksirikkoinen.

Mitä jos en koskaan kuullu ois sun nauruu,
tai tuntenu mun iholla sun lämpöö?
Kaikki hetket ois jääny elämättä,
yksin maailmassa, sua löytämättä.

Ja mä mietin, miten sitä pärjäis,
jos sua ei ois koskaan ollu.
Ilman sua, hajoisin murusiks,
kuin särkyvä lasi palasiks.

Ilman sua, elämä ois varjoo,
pimee taivas ja ilman tähtii,
ilman sua, en rakkautta tuntis,
ja kaikki kaunis värit hukkais.
Ilman sua, eksyksissä, poloinen
kuin ilman maata, haaksirikkoinen.

Mut sä oot siinä, se riittää,
kaikki toimii, haluun kiittää.
En päästä, pidän kädestä kii,
ilman sua ei oo ees kuvitelmii.

Ilman sua, elämä ois varjoo,
pimee taivas ja ilman tähtii,
ilman sua, en rakkautta tuntis,
ja kaikki kaunis värit hukkais.
Ilman sua, eksyksissä, poloinen
kuin ilman maata, haaksirikkoinen.

Ilman sua, jo ajatusta pelkäis,
varmaan kai järjenkin menettäis,
ilman sua, en haluis ees tietää,
miten sitä yhtään vois ees sietää. 

Edellinen    Seuraava