Katoavaa

Vanha mies keinutuolissaan,
Mennyttä kaipaa, huolissaan,
Niin katoavaa, hän toistelee,
Kun elämän kaarta muistelee.

Lapsuuden turva, huoletonta aikaa
Pienistä asioista riemua, taikaa
Ei murhetta tai mieltä levotonta
Vain iloa ja naurua huoletonta

Ensirakkaus, sen huuma sydämessä
Lyhyt eron hetki, tuska hetkessä
Pienet suudelmat sekä halaus hellä
Kun sain sua sylissäni pidellä

Nyt yhä vielä muistan, mitä kaivata saan
Mutta silti säilyykö muistot, kestääkö pää
Kaikki on katoavaa, niin kuin hämärä maa
Tuoko unohdus rauhan, vieläkö kaipuu jää

Omat lapset pieninä, silmät kimaltaen
Iloa täynnä, uutta oppien, oivaltaen
Iltasadut, halit, sekä suukot hyvän yön
Noistakin tehnyt oon jo suuren surutyön

Ja se tosi kiireinen arki ruuhkavuosien
Aika kortilla, silti sujuvasti luovien
Työt, pelit, treenit, kaikki hyvin rullaten
Ehkä aika sitä vähän silti kullaten

Nyt yhä vielä muistan, mitä kaivata saan
Mutta silti säilyykö muistot, kestääkö pää
Kaikki on katoavaa, niin kuin hämärä maa
Tuoko unohdus rauhan, vieläkö kaipuu jää

Eläkettäkin ooteltiin, kiirettä vailla
Toiveissa lämpö, jossain etelän mailla
Suunnitelmat valmiina, miten edetään
Pilvilinnat, kuinka siellä ehkä eletään

Aika, kun kumpikin terveenä liikkua sai
Harrastaa ja urheilla ja nauttia vain
Elokuvat, konsertit ja myös matkustelut
Ne hetket, elämän ilot nyt piilotetut

Nyt yhä vielä muistan, mitä kaivata saan
Mutta silti säilyykö muistot, kestääkö pää
Kaikki on katoavaa, niin kuin hämärä maa
Tuoko unohdus rauhan, vieläkö kaipuu jää

Vanha mies vain lopulta huokaa
Kaipuu on lahja, elämän suomaa
Vaan jääkö muistot, kaipaanko enää
Jos muisti alkaa tekemään tenää

 

Edellinen    Seuraava