Mummi ja poika
Mummi istuu Nokkosella,
hieman kyynelehtien,
muistoja monia kerraten,
tunteita syviä tulkiten.
On edessä taas uusi kirja,
hellyydellä kasattu,
ajasta yhdessä kertoen,
rakkaudella ladattu.
On kirja nyt jo valmis,
silti mummi lisää kaipaa,
no kyllähän jo mummikin,
täysin elää digiaikaa.
Siksi miettii jotain uutta,
jossa olisi jatkuvuutta.
En halua mitään iisiä,
pitäisikö uskaltaa,
kokeilla biisiä?
Ei tunteita mikään,
kuvaamaan riitä,
kohta viisitoista vuotta,
on jo kulunut siitä.
Kun raivoten puhalsi,
myrskyisä Asta,
ja mummi hellästi,
tuuditti lapsenlasta.
Sydämet kai jokin,
heti yhteen liitti,
ultrassakin todettiin,
virtaa pojassa riitti.
Heilui jalat ja kädet,
kohdussa volttia heitti,
mummi ja poika,
edessä yhteinen reitti.
Ei pulpunnut puhe,
ei soljuneet sanat,
ihana, eloisa vauva,
todella vikkelät jalat.
Sängystäkin floppasi,
alas hassulla tavalla,
nyt jo puhetta riittää,
välillä kuin papupadalla.
Paljon on ehditty,
paljon on touhuttu,
iloa ja suruakin,
yhdessä on koettu.
Leivottu on pipareita,
keitelty on kahvia,
sekä leikkiautoihin,
käytetty laatikon pahvia.
Tehty lumiukot, lumilinnat,
enkeleitä hankeen,
sekä hieno liusumäki,
sekin kuuluu talveen.
Muistan sadun Kultakutrin,
ison karhun huudon,
hädissänsä ihmetellen,
kuka söi sen puuron.
Ja laulun Oravan pesästä,
ja siitä hassusta veikosta,
kolossaan kannon alla,
eli Mörri Möykky -peikosta.
Tuli susta työmies,
kun jo vähän vartuit,
aina olit auttavainen,
heti toimeen tartuit.
Lumet sekä risukot,
mattopyykit, nurmikot,
mukana aina touhusit,
pyytämättä avustit.
Mummilla kateissa termit,
kun luistin kiitää jäässä,
ripari, vapari, kupari,
ei termit pysy päässä.
Kohta alkaa uusi aika,
ja Nokkoselle kurvaat,
päässä eri kypärä,
kun mopokortin saat.
Ei biisiin mahdu kaikki,
paljon kertomatta jää,
mutta onneksi on kirja,
josta voi siis täydentää.
Varmaankin jo tiedät,
mutta silti mieleen paina,
on sanomatta selvää,
sydämeeni kuulut aina.
On sanomatta selvää,
sydämeeni kuulut aina.
On sanomatta selvää,
sydämeeni kuulut aina.
Kommentit
Lähetä kommentti