Loppusuora

On kulunut vuosia siitä kun synnyin
Siitä kun olin vielä vain lapsi
On vuodet vierineet, vanhaksi kypsyin
Ja nyt olen raihnainen harmaahapsi

Taaksepäin muistoja taas pikakelaan
Vasta äskenhän oli elämän startti
Mietin kun muistojen sivuja selaan
Onko menossa elämän viimeinen vartti

Ei elämän tie ole suora tai vakaa
Paljon on matkalla mäkiä, mutkia
Myös vaaroja löytyy toistensa takaa
Ja pakko on elämänarvoja tutkia

Ei lapsena kantanut murheita, huolia
Oli turvana henkinen napanuora
Nyt vanhana kivut on kuin rautanuolia
Ja mäki on aina vain pystysuora

On sielun haavoja pakko myös ommella
Kun kohtalo tökkii keskisormella
Ei vanhana saavi täyttynyt onnella
Vaikka varoen elettiin kuin kanat orrella

Vaan pois heitä huoli äläkä pelkää
Kolikosta tutki myös sen kääntöpuoli
Voi kohtalo tarjota kai reppuselkää
Saa odottaa tuonelan keinutuoli

Montako mutkaa matkaa on jäljellä
Yhteinen onni on toistemme luona
Ei matkan määrää hahmota järjellä
Kun edessä häämöttää jo loppusuora 

 

Edellinen        Seuraava