Vaarin varaventtiili

Aika tarkalleen yhdeksän kuukautta sitten kirjoittelin otsikolla " Ihanainen " liittyen silloiseen perheemme avustajaan ja hänen kanssaan yhdessä koettuhin hetkiin, joista olin riimitellyt myös samannimisen runon . Avustajan lähtö uusiin haasteisiin tuntui haikealta, mutta onneksi tiemme ovat senkin jälkeen kohdanneet jo monta kertaa. Haikeuden lisäksi mielen valtasi silloin myös tietynlainen epävarmuuden tunne siitä, miten arki jatkossa sujuisi yhden tai mahdollisesti useamman uuden avustajan kanssa. Tätä kirjoitettaessa on kuitenkin pakko todeta, että tuli pelättyä turhaan ja meitä onnisti tälläkin kertaa. Reilun kahdeksan kuukauden aikana uudesta avustajastamme on tullut samalla tavalla läheinen ja todella tärkeä ihminen osana arkeamme. Puolin ja toisin on käyty läpi ja pohdittu niin iloisia kuin surullisiakin oman arjen tapahtumia ja tavallaan kai myös vähän myötäelettykin. Tästä kaikesta jo yhdessä koetusta ja kiitoksen osoituksena avustajallemme syntyi " Minna &quo

Eilen tunsin taas vaihteeksi tarvetta Haaveita ja haaksirikkoja -blogin kirjoittamisen sijaan purkaa ajatuksia ja tunteita runon muodossa. Jostain syystä viimeaikaiset vastoinkäymiset ja kuopat elämän polulla nostattivat sisuksiin jonkinlaisen tunteiden tsunamin, jonka tyynnyttäminen vaati sanoja riimeiksi. Kun vastoinkäymisten myrsky moukaroi ja taivas on mustana surusta, on tärkeää kertoa hädässä olevalle, että hän ei ole yksin, ja että pienikin toivon ja rakkauden pelastusrengas riittää pitämään pään pinnalla. Noita miettiessäni syntyi " Sua aina tarvitsen ".  

Ajatusten, tunteiden ja tapahtuminen kirjoittaminen runomuotoon on ainakin minulle ollut terapeuttista ja eheyttävää, mutta välillä myös hyvin haastavaa. Turhan usein on käynyt niin, että joku teksti-idea on jäänyt toteuttamatta sen vuoksi, että runomittaan riimittely ei ole ottanut onnistuakseen. Kirjoittaminen sinänsä on aina ollut minulle helppoa, joten päätin kokeilla, miten kirjallinen itsensä ilmaisu runojen rustaamisen lisäksi onnistuu ihan normaalin blogikirjoittamisen kautta. Riimittelyjäkään ei ole tarkoitus sinänsä lopettaa. Niitä syntyy, jos on syntyäkseen. Taustaa Vaarin varaventtiilin runoille, tarinaa normaalin elämänrytmin  muuttumisesta kipujen sävyttämäksi, ankeasta kipuperheen arjesta byrokratian kourissa sekä vähän kaikesta muustakin löytyy nyt ja jatkossa siis uudesta blogista Haaveita ja haaksirikkoja .                     Haaveita ja haaksirikkoja  

Luin jostain, että kaikista erilaisista rakkauden muodoista äidinrakkaus on ehdottomasti se voimakkain. Äidin vaisto suojella omaa lastaan alkaa jo raskausaikana ja äidinrakkaus ja side äidin ja lapsen välillä kestää läpi elämän.   Noita miettiessäni ja peilatessani tuntemiini äiti-lapsisuhteisiin syntyi " Äiti ".

Aina välillä elämä voi olla varsin tunteikasta ja tunteiden kirjo voi olla hyvinkin laaja. On iloa ja riemua, onnea ja rakkautta, mutta toisaalta myös ikävää, surua ja pettymyksiä. Kun tunteet voimistuvat yli jonkin maagisen rajan, voi lopputuloksena olla pisara silmäkulmassa tai kyynelten vuolas virta. Ja vaikka kyyneleet on ehkä helpompi mieltää ikävien tunteiden tunnusmerkiksi, myös mukavat tunteet saattavat saada kyyneleet virtaamaan. Tuota eriskummallisuutta miettiessäni syntyi " Kyyneleet ".       

Vaimon kanssa on yhteistä taivalta takana jo paljon, käytti matkan mittana sitten yhteisiä askeleita tai kuljettuja kilometrejä tai vaikkapa sitä yleisempää eli yhteisiä vuosia, joita niitäkin on jo 47. Kun niitä nyt miettii, niin onhan se yllättävän paljon. Elettyä ja koettua on monenlaista, laidasta laitaan. Mutta mikä tärkeintä, yhteinen matka jatkuu yhä. Vaikka matkan varrella on tullut ja tulee edelleen erilaisia esteitä, on hyvä muistaa ja muistuttaa, että yhdessä matkaaminen on helpompaa, kun hellii ja rakastaa sitä matkakumppania. Noita pohdiskellessa ja riimeiksi pukiessa syntyi " Sydänten tarina ".    

Viime kesänä saimme arkeemme helpotusta ja meille tuli henkilökohtainen avustaja. Vielä silloin emme osanneet arvata, kuinka tärkeäksi hänen roolinsa perheessämme muodostuisi ja ennen kaikkea kuinka läheisiksi tulisimme.Vuoden aikana on yhdessä koettu ja jaettu monet ilot ja surut. Nyt, reilun vuoden yhteisen jakson päättymisen lähetessä ja avustajan uusien haasteiden koittaessa, tuli muisteltua kaikkea tapahtunutta ja hieman myös pohdittua tulevaakin. Pakko sanoa, olo on haikea ja ikävä tulee, luultavasti molemmin puolin. Uskon kuitenkin vakaasti, että tiemme vielä kohtaavat. Noista tapahtumista ja tunteista syntyi ” Ihanainen ”.

Kun arjen haasteet vaivaavat ja tuntuvat välillä jopa kasaantuvan, on helpottavaa puuhailla jotain ihan muuta, vaikkapa koiran kanssa. Omaa koiraa meillä ei ole, mutta naapurissa muutaman askeleen päässä on vilkas ja iloinen karvapää, joka heti ulos omalle takapihalle astuttuani tai edes ääniä sieltä kuullessaan alkaa omalta pihaltaan vienosti "kutsua" minua luokseen vaikkapa palloa heittelemään. Noista iloisista ja rentouttavista hetkistä kertoo " Terapiakoira "          

Vaikeuksien kautta voittoon on tuttu sanonta, mutta joskus se voitto vaan tuntuu kaukaiselta tai hetkellisesti jopa täysin saavuttamattomalta. Silti, vaikeimmillakin hetkillä on lupa toivoa ja unelmoida pienistä osavoitoista tai vaikka isommistakin. Ja kaiken kurjuuden keskelläkin on tärkeää muistaa rakkauden voima. Näistä tunteista ja ajatuksista syntyi " Kun uskaltaa rakastaa ".    

JUNALAUTOJA SAATAVANA PERKIÖN ASEMALTA! Noin sanoi joskus kauan sitten eräs ystävä! (Tunnistat varmaan itsesi, kun näet tuon 😀). Siinä ehkä kiteytettynä päällimmäiset tunteet useimman pitkän päivän jälkeen nukkumaan mennessä. Aikaa edellisestä tuotoksesta on vierähtänyt yllättävän paljon. Kiire ja arjen haasteet, saamattomuus vai peräti se kuuluisa kirjoittajan blokki? Tiedä noista, mutta ei vaan tullut sanoja riimeiksi, vaikka muutamaan otteeseen pysähdyin miettimään. Ei ollut sopiva vire tai mielentila. Vähän itsekin yllätyin, kun tällä kertaa se vire löytyi ja yhdeltä istumalta, noita pitkien ja hitaasti kuluvien päivien kulkuja maalaillen, syntyi hieman ehkä synkähkö, mutta totuuden mukainen " Yö armahtaa ". 

Takapihan terassilla istuskellessani kahvia nautiskellen ja ympäristöä seuraillen kävin ajatuksissani lähes huomaamatta läpi talven tapahtumia ja mietiskelin myös tulevaa. Noista hetkistä ja  tapahtumista syntyi " Kevät ".   

Sanotaan, että "Elämä on" ja onhan se, karvoineen kaikkineen, mutkineen ja mäkineen. Elämänpituiseen matkaan mahtuu paljon erilaisia vaiheita, joita pohtiessani, niin mennyttä kuin tulevaakin, syntyi " Loppusuora ".

Olen huomannut, että ainakin itselläni tekstin ja varsinkin riimittelyjen tuottaminen sujuu parhaiten, jos on kokenut suuria tunteita. Tunteet voivat olla hyviä ja iloisia tai huonoja ja surullisia, molemmat toimivat omalla kohdallani. Juuri tällaisen pienen tunnemyrskyn jälkimainingeissa ja osittain myös kyseisistä tunteista kertoen syntyi " Illan hämärässä ".

Uuden riimittelyn kirjoittamista aloittaessani oli alkuperäisenä ideana kirjoittaa ihan muusta aiheesta, mutta kesken kirjoittamisen ja muutaman jo olemassa olevan riimin kautta aihe muotoutui hieman toisenlaiseksi ja lopputuloksena syntyi " Painajaisia ".  

Vaikka en olekaan insinööri, niin ongelmatilanteissa aivoni ottavat välillä käyttöön "insinöörilogiikan" ja alan kysellä turhankin paljon yrittäessäni hahmottaa kokonaiskuvaa ja miettiessäni mahdollista ongelman juurisyytä sekä itse ratkaisua. Välillä tahtoo siis iskeä vauhtisokeus ja omantunnonkin jo hieman soimatessa syntyi " Anteeksipyyntö ".

Viikonloppu sujui varsin ikävissä merkeissä ja tilanteen nyt hieman rauhoituttua teki jälleen kerran hyvää purkaa ajatuksia ja selkiyttää niitä riimeiksi. Lopputuloksena syntyi " Ensiavussa taas ". 

Tästä runosta oli jo jonkin aikaa kasassa iso osa, mutta viimeistely kesti, koska runolta puuttui sopiva alku sekä varsinkin nimi. Suomeen tullut yli 40 miljoonan euron Eurojackpot-voitto antoi tarvittavan loppusysäyksen, palaset loksahtivat kohdalleen, ja syntyi " Lottovoitto ".   

Edellisvuoden tapaan  ystävänpäiväksi tuli taas riimiteltyä jotain lapsenlapsesta, tällä kertaa syntyi " Musaveijari ".

Oli tarkoitus vasta luonnostella runoksi pitkän ja todella mieliinpainuvan viikonlopun tapahtumia, mutta kuin itsestään valmistui " Yökylässä ".    

Ostan usein vaimolle kukkia ja teen ostokset aina samasta kukkakaupasta. Palvelu on erityisen hyvää ja kukkien valinnan ja paketin teon yhteydessä yleensä aina rupatellaan myös päivän kuulumiset puolin ja toisin. Kaikesta tästä syntyi " Kukkia ostamassa ".   

Eilisen ikävistä tapahtumista syntyi pienen sulattelun jälkeen " Kun valot vilkkuu ".    

Vanhoista läksiäissanoituksista palataan takaisin harmaaseen perusarkeen. Tällä kertaa aiheena " Velka ".    

Vanhoista sanoituksista kolmas ja viimeisin eli " Kaikki lähdöt " syntyi sekin vuonna 2000 oman esimiehen läksiäisiin ja pohjautui Juicen suomentamaan Paperitähdet-biisiin, jota myös Popeda on myöhemmin esittänyt. Kahdesta edellisestä läksiäislauluksi tarkoitetusta tekstistä poiketen tämä päätyi läksiäisissä esitettäväksi. Laulua säestettiin kahdella kitaralla ja viime hetkellä jaettujen sanojen avulla läksiäiskansakin hoilasi kertosäettä. Harmi, kun sinänsä harvinaislaatuista esitystä ei saatu kiireen ja sen aikaisen varsin rajallisen laitteiston vuoksi mitenkään taltioitua.     

Sanoituksista seuraava syntyi silloista työpistettäni vastapäätä olleen tiimikaverini työpaikan vaihdon seurauksena vuonna 2000. Useamman lähtijän jälkimainingeissa tuli paljonkin pohdiskeltua työpaikan plussia ja miinuksia ja vähitellen huomattua, että plussien ja miinusten summa alkoi liusua pakkasrajaa kohden. Tuntui, että tekijöitä oli liian vähän ja kaikkea tekemistä leimasi kiireen tuntu. Noista sen hetken hieman alakuloisista ajatuksista syntyi Juicen mahtavaan 15. Yö -biisiin uudet sanat ja työnimenä sanoitukselle oli " Supportissa työ ", ihan vain sen takia, että se nimenä kuulosti hieman alkuperäisen kaltaiselta. Tämäkään sanoitus ei koskaan  edennyt pöytälaatikkoa pidemmälle eikä kyseinen henkilö ole tekstiä koskaan nähnyt eli kyseessä on siis tämänkin läksiäislauluksi laaditun tekstin ensiesitys.      

Jo ensimmäisessä postauksessani mainitsin pöytälaatikossa säilytetyt riimittelyt. Toki tarkoitin tuolla lähinnä sitä, että tekstit olivat olleet käytännössä vain omille silmille nähtävissä omalla tietokoneellani ja pilvessä tallessa tekstimuotoisina tiedostoina. Mutta tänään kaivoin ihan oikeasti pöytälaatikosta esiin sinisen kalvotaskun ja selasin siellä olevia hieman rypistyneitä papereita, joissa oli osittain jo haalistunutta tulostettua tekstiä ja tekstien päälle ja viereen kynällä tehtyjä merkintöjä. Kyseessä oli juuri vuosituhannen vaihteen molemmin puolin, 1999-2000,  tekemiäni omia uudelleensanoituksia olemassa oleviin biiseihin. Ajattelin, että nyt olisi aika tuoda niistä muutama päivänvaloon. Sanoituksista ensimmäinen " Nahkatakkinen Pekka " kertoo yhdestä tiimikaveristani, joka päätti seurata kahta muuta silloisen työnantajani palveluksessa ollutta kolleegaani, jotka varsin lyhyellä aikavälillä siirtyivät tietyn työnantajan palvelukseen arvatenkin vars

Päivän ikäviä tapahtumia pohdiskellessa syntyikin vielä lisää tekstiä eli " Kun valot sammuu ".   

Kiitoksena Anskulle mahtavasta ja ihmisläheisestä työstä: " Kaasu ja jarru ". 

Tänään valmistui runo-trilogia kolmesta nyytistä: " Ensimmäinen nyytti" , " Toinen nyytti" , " Kolmas nyytti" .

Pitkän harkinnan ja muutaman lähipiiristä tulleen rohkaisevan kehotuksenkin jälkeen päätin kokeilla sekalaisten riimittelyjeni julkaisemista, sillä tähän asti tuotokseni ovat pysyneet visusti niin sanotusti pöytälaatikossa. Päätin käyttää julkaisemiseen valmista blogialustaa, vaikka varsinaisesta blogin kirjoittamisesta ei olekaan kyse.  Tässä toistaiseksi julkaistut riimittelyt: Kivun valtakunta , Yksinäisyyden vankila , Suruadressi , Sydämessä mukana , Ikävä , Tyttöni mun , Juhlija , Ilon muruset , Rakastan , Lääkehelvetti . Riimittely niin ikävistä kuin iloisistakin asioista on välillä varsin terapeuttista, ainakin minulle. Aika näyttää, syntyykö riimittelyjä tai vaikkapa jotain muuta sisältöä lisää.