Ikävä

Aika useinkin tuntuu pahalta niin
Kun ei kuuluta päivän tapahtumiin
Eikä kalentereista juurikaan nää
Missä läheiset milloinkin viilettää

Lisää tuo tuskaa säryt ja kivut
Hoidoista täyttyy kalenterin sivut
Muuten on sivuilla pelkkää tyhjää
Kaksin kun on ja vain kotona nyhjää

Enää kyläilemäänkään kukaan ei tuu
Ja pahalta tuntuu kun erakoituu
Puhelimeen tulee viestejä, kuvia
Puhelut on nykyään harvojen huvia

Toki Sebun musisointi riemun suo
Ja joskus käy Rita ja herkkuja tuo
Sitten on tietysti Tuija ja Ada
Kiva ois vieraita muitakin saada

Pettymystä on silti vaikea niellä
Kun mieli on maassa, sitä en kiellä
Ei ikävän tunnetta voi nyt estää
Olemasta läsnä, pakko on kestää

Silti iltaan kun päivä taas hämärtyy
Niin mietitään yhdessä, missä on syy
Kumpaako puuttuu, halua vai aikaa
Kun tyhjille seinille kutsut raikaa

Kun päivät on pitkät ja täynnä mustaa
Joskus se auttaa, jos runoja rustaa
Lukkoja purkaa, kun sanoiksi pukee
Sitä mitä tuntee, näkee ja kokee

 

Edellinen        Seuraava