Rakkauden esirippu

Varjoissa piilossa sanat,
unohtuneet rakkauden valat.

Tunnen surua, tuskaa ja pelkoa,
yritän puhua, et saa selkoa.
Miksi keskustelut riidaksi kääntyy?
Miksi hyvät sanat pahaksi vääntyy?

Meillä oli yhteys ja onnen valo,
mutta poissa on nyt tunteiden palo.
Kaipuu huutaa ja kosketus puuttuu,
miksi rakkaus arjeksi muuttuu?

Mä toivon salaa, mut et mua halaa,
ennen oli ennen, nyt on hankalaa.
Voisko suunta vielä toiseksi kääntyä,
vai onko pakko vaan kaipuuseen nääntyä?

Onko kaikki kauniit sanat,
jo loppuun käytetty?
Onko kaikki jaksot elämästä,
ja uusinnatkin näytetty?
Onko tämä rakkauden loppu,
laskiko näytelmän esirippu?

Olen kaihon vanki, sen kahleissa kuljen,
jos rakkaus loppuu, surun sisääni suljen.
Silti tuuli äänen pienen korviin kantaa,
kuiskaa, me löydämme rakkauden rantaan.

Vielä liitos venyy, ei katketa saa,
jos vain haluamme, yhä rakastaa.
Rakkaus ei katoa, se nyt uinuu vaan,
ja sen yhdessä löydämme, uudestaan.

Ei ne kaikki kauniit sanat,
ole vielä loppuun käytetty.
Meidän näytelmästä kohtaus,
on vasta yksi näytetty.
Eikä tämä olekaan loppu,
vielä nousee, rakkauden esirippu.

Nousee, rakkauden esirippu.

 

Edellinen    Seuraava