Kun valot vilkkuu

Aamulla sängyssä hitaasti herään
Hetkisen vielä voimia kerään
Kello jo juuri kahdeksaa käy
Ihan ei vielä Adaakaan näy

Sohvalle viereen luoksesi saavun
Kipu on heittänyt yllesi kaavun
Sammuviin valoihin mieleni palaa
Pysyispä poissa, toivon mä salaa

Yllesi sataa kipujen kuuro
Maistu ei edes lounaaksi puuro
Pääsi on taaskin kipujen kohde
Lopulta himmenee silmies hohde

Taasko se alkaa, vierelläs mietin
Hetkiä samoja jo aiemmin vietin
Sinua katson, tuskainen nainen
Hiuksista harmaa ja hopeainen

Hämärän rajoilla sumussa nilkutat
Tajunnan valoja ikäänkuin vilkutat
Sammut ja sytyt vain vuorotellen
Pimeyttä, valoa, vain odotellen

Tarkkailen vointia, ollaan hiljaa
Ada vain kertoja vihkoon kirjaa
Täysillä yrittää näyttää tyyneltä
Silmissä silti on parikin kyyneltä

Hetkeksi saan sut vettäkin juomaan
Hämmästyn, kun vihkosta huomaan
Laskuri näyttää puolisen sataa
Onpahan paljolti kohtausdataa

Sammut ja sytyt, ei näy loppua
Kropassa ei ole yhtään potkua
Pakko on nöyrtyä, hiljaa mumiset
Sairaala kutsuu, tiet on lumiset

Kotona reppua itselle pakkaan
Lanssi vei pois minulle rakkaan
Tulossa olen, äänettä lupaan
Rasiaan laitan kakkua mukaan

Kaikki ei ollutkaan tuttua kauraa
Itkiskö ilosta, pitäiskö nauraa
Kun kysymys hoitajan kuulemma oli
Vilkkuihin eihän oo syy alkoholi

Epäilyt moisesta joskus vain herää
Taaskin vain totesit, on vailla perää
Sulla jo otsaa varmaankin rutisti
Mut kerroit et olet absolutisti

Luokses kun saavuin, kakkua annoin
Rasiasta, jota repussa kannoin
Myöskin toi hoitaja leivän ja mehun
Hyvästä hoidosta annoitkin kehun

Mistään ei löydy stoppia tälle
Kohtausten määrälle ikävälle
Särky ja kipu mukana kulkee
Välillä tajunnan toviksi sulkee

Kestäen ehkä vain hetkisen verran
Toistuen joskus useamman kerran
Toisinaan taas kestää ja kestää
Kukapa tietäis, millä sen estää

 

Edellinen        Seuraava