Nahkatakkinen Pekka

(Dingon Nahkatakkinen tyttö -biisiä mukaellen ja lainaten)

(Pekalle esittämättä jäänyt läksiäislaulu jo vuonna 1999)

Hän ajaa Astraa, ei koskaan hiljaa
Juuri ajavansa on huomannut ratsiaan
Oli Golfissa tutka, taas tulee sakko
On miehet yksin autossaan
Kun hän hiljaa kertoo tulojaan
Ja pohtii kurjaa tuuriaan

Hän on ollut joskus pohjalainen
Käyttänyt koneita NT:stä Domainiin
Maanantaiaamut yhtä tuskaa
Pian EMC:n punnat taskussaan
Hän on herännyt laulaen Nirvanaa
Viskin eilisen tuntien otsassaan

Hän on nahkatakkinen Pekka
Se sama Pekka on nähnyt Hewlettin
Nahkatakkinen Pekka
Se sama Pekka on polttanut tupakin
Hän on nahkatakkinen Pekka
Se sama Pekka on nähnyt Irlannin
Nahkatakkinen Pekka
Se sama Pekka on jättävä Hewlettin

Hän ajaa Astraa, ei koskaan hiljaa
Ajaa ja laulaa "mä lähden nyt Irlantiin"
Tietäen on jossain engineerit
Jotka EMC:n palkoista haaveillen
Potin saavat vain toisinaan veikaten
Sopupeliä uudestaan ootellen

On tyhjentynyt CRC:mme
On ihmiset jättäneet putiikin tyhjilleen
Konehuoneessa on tuo pohjalainen
Joka tuskainen irvistys kasvoillaan
Salaa koskettaa dattia huulillaan
Ja nauhat jatkaa kulkuaan

Hän on nahkatakkinen Pekka
Se sama Pekka on nähnyt Hewlettin
Nahkatakkinen Pekka
Se sama Pekka on mieltynyt viskiinkin
Hän on nahkatakkinen Pekka
Se sama Pekka on lähtenyt Irlantiin
Nahkatakkinen Pekka
Se sama Pekka on jättänyt Hewlettin

 

Edellinen        Seuraava

Kommentit