Painajaisia

Näin painajaisunta puoli kuuteen
Hikisenä heräsin päivään uuteen
Toivoen edes vähäistä muutosta
Arki kun kärsii ilon puutosta

Päivästä päivään, tunnista tuntiin
Nyrkit työnnetty toiveiden multiin
Alkaispa ilolle versoa pukata
Aikaa ei tahtoisi enempää hukata

Mutta rikkaruohoja pelkkiä kitketään
Kivusta, särystä samalla itketään
Pitäiskö multaan lisätä lantaa
Osaisko joku nyt neuvoja antaa

Ilottomuuteen hämäys ei auta
Unissa luokseen kutsuu hauta
Haudan pohjaa kaivelen syvää
Toivoen löytyvän multaa hyvää

Ilon versolle voimaa kasvaa
Arjen rattaisiin ilosta rasvaa
Ilman rasvaa rataskin murtuu
Ja toivottomuuteen arkikin turtuu

Multaa ei löydy, pelkkiä kiviä
Vaikka on runoa montakin riviä
Arki on meille yhä vain harmaa
Kaivelen silti, sehän on varmaa

Päivät ne yhä itseään toistaa
Ei tuskan pihtejä osata poistaa
Myös ilon puute on painajainen
Kun kipu on sitkeä seuralainen

 

Edellinen        Seuraava