Painajaisia
Näin painajaisunta puoli kuuteen
Hikisenä heräsin päivään uuteen
Toivoen edes vähäistä muutosta
Arki kun kärsii ilon puutosta
Päivästä päivään, tunnista tuntiin
Nyrkit työnnetty toiveiden multiin
Alkaispa ilolle versoa pukata
Aikaa ei tahtoisi enempää hukata
Mutta rikkaruohoja pelkkiä kitketään
Kivusta, särystä samalla itketään
Pitäiskö multaan lisätä lantaa
Osaisko joku nyt neuvoja antaa
Ilottomuuteen hämäys ei auta
Unissa luokseen kutsuu hauta
Haudan pohjaa kaivelen syvää
Toivoen löytyvän multaa hyvää
Ilon versolle voimaa kasvaa
Arjen rattaisiin ilosta rasvaa
Ilman rasvaa rataskin murtuu
Ja toivottomuuteen arkikin turtuu
Multaa ei löydy, pelkkiä kiviä
Vaikka on runoa montakin riviä
Arki on meille yhä vain harmaa
Kaivelen silti, sehän on varmaa
Päivät ne yhä itseään toistaa
Ei tuskan pihtejä osata poistaa
Myös ilon puute on painajainen
Kun kipu on sitkeä seuralainen
Kommentit
Lähetä kommentti