Yksinäisyyden vankila

Ympärillä neljä seinää sinivalkeaa
Ikkunasta verhon läpi valo lankeaa
Katossa se lampun kupu neliskulmainen
Päällä sama vanha peitto vauvavuosien

Laskettu on monta kertaa kolot seinien
Tuttua on patjan sauma joka ikinen
Kainalossa Tikru sekä Ihaa sininen
Sekä niiden kaverit ja Fantti pienoinen

Sängyssä on vietetty niin monta hetkeä
Nukuttu ja kärsitty ja saatu itkeä
Venytelty, käsitelty kehon vaivoja
Hengitelty, tyynnytelty kipuaivoja

Pöydällä jo kellon ääni pyytää nousemaan
Pehmolelut vieressä saa jatkaa uniaan        
Keittiöstä korviin tuttu ääni kantautuu
Moccamasterissa aamukahvi valmistuu

Ylle pinkki kylpytakki monivuotinen
Kulunut ja kauhtunut ja siksi lutuinen
Jalkoihin ne villasukat keltavalkeat
Ystävältä saadut, pehmeät ja mukavat

Keittiössä kahvihetki kahden vanhuksen
Yksinäinen, apea ja aina hiljainen
Yksin kaksi istuu meluisuutta kaivaten
Kysymystä, selitystä monen ihmisen
 
Poissa ovat aamupalat kanssa lapsien
Mutustelut, jutustelut kera herkkujen
Syöttötuoli, Antti-Fantti, muistoja on vain
Sydämessä niitä kannan aina mukanain

Koskaan ei kai palaa enää aika entinen
Kaipa se on seurausta pitkän sairauden
Toive tää on mulla silti jokapäiväinen
Kunpa pääsis vankilasta yksinäisyyden

 

Edellinen        Seuraava