Pikkuveli 

Ikäeroa vuosina aina kahdeksan,
tekosyy, liian monesti tietenkin.
Katumus mua yhä vaivaa, tunnustan.
Saisinpa ajan takaisin, jotenkin.
Tiedän,
jos saisin,
tekisin toisin.

Vikapolkuja varmaan, järkeni juoksi,
virheitä tein, sen tajusin myöhemmin.
Oi miksi, miksi, minkä ihmeen vuoksi,
sun pyyntös lapsena leikeistä hylkäsin?

Meni vuosia monta, teiniksi vartuin,
kerran pyysit pokeriporukkaan mukaan.
Tekosyyhyn vanhaan mä taaskin tartuin.
En ottanut, mutta mahtoiko ollenkaan,
mielipahaa,
sun tajuta,
yhtään kukaan?

Vanhemmat eros, mä muutin kauas pois,
silloin asiaa jo mietin, kun matkustin.
Voi voi pikkuveli, kuka sun tukena ois,
miten pärjäät, mietin, mutta vaikenin.
Isoveljeä, 
pikkuveli,
ehkä tarvita vois.

Vikapolkuja varmaan, järkeni juoksi,
tunteita peitin, sen tajusin myöhemmin.
Oi miksi, miksi, minkä ihmeen vuoksi,
tunteista noista mä tyhmänä vaikenin?

Meni vuosia lisää, aina välillä tavattiin.
Muistan kun, Käpylän kentällä luisteltiin,
kai pipolätkää tai kaukalopalloa pelattiin.
Viettää aikaa yhdessä, rennosti osattiin.
Jälkikäteen,
sitä usein,
ilolla muistelin.

Muistan myös sen, kun viitostiellä,
sun prätkällä ajettiin kahdestaan.
Mä sitä ajoin, kaahasin, en kiellä,
tuli poliisitkin kai meitä vastaan.
Jälkikäteen,
sitä fiilistä,
kaiholla muistelin.
 
Vikapolkuja varmaan, järkeni juoksi,
tunteita peitin, sen tajusin myöhemmin.
Oi miksi, miksi, minkä ihmeen vuoksi,
tunteista noista mä tyhmänä vaikenin?

On vuodet vierineet, polut loitontuneet,
välimatka, arjen haasteet, kai vaivanneet.
Vanhat muistot, kai piiloon haalistuneet,
viestit harvenneet, puhelimet vaienneet.
Alakuloa,
mä siitä nyt,
haluan poistaa.

Siksi yritin tässä, saada biisiä aikaan,
ja sanoiksi pukea, pikkuveljeä kaipaan.
Haluaisin esteet, ohittaa tai ylittää,
entiseen palata, sekä tosissaan yrittää,
yhteyttä,
jotain uutta,
taas virittää.

Oi miksi, miksi, minkä ihmeen vuoksi,
tunteista kaikista tyhmänä vaikenin?
Onneksi vanhanakin järkeni juoksi,
ja sanoiksi pukea ne lopulta uskalsin. 

  

Edellinen    Seuraava