Kaipaus

Kun yö iltaan laskeutuu,
taivas tähtien avautuu.
Ja muistot valtaa mielen,
yhteisiin retkiin vieden.

Kaiholla aikaa mennyttä mietin,
hetkiä, joita sun kanssas vietin.
Aina oot mulle ollut niin rakas,
saispa sen entisen joskus takas.

Piirsin sun hymys hiekkaan,
mutta aalto huuhtoi sen pois.
Piirsin sun hymys pilveen,
mutta tuuli pyyhki sen pois.

Talletin hymys sydämeen mun,
sitä kukaan ei karkota pois.
Rakkauden lukolla suljetun,
jotta aina se mukana ois.

Kun illalla tulee taas pimeä,
niin tuuli huutaa sun nimeä.
Mulla on taas niin ikävä sua,
kaipaatko koskaan sä mua.

Kun yö taas peittää maan,
ja syttyy tähdet taivaan,
mä aatoksissain vaan,
sun luonas olla saan.

Piirsin sun hymys hiekkaan,
mutta aalto huuhtoi sen pois.
Piirsin sun hymys pilveen,
mutta tuuli pyyhki sen pois.

Talletin hymys sydämeen mun,
sitä kukaan ei karkota pois.
Rakkauden lukolla suljetun,
jotta aina se mukana ois.

Iltaisin luokses haaveissa hiivin,
silitän hiljaa enkelten siivin.
Kunpa luoja sulle turvaa sois,
ja onnea, iloa elämään tois.

Käsi toisen käteen tarttuu,
aika kuluu, molemmat varttuu.
Toinen lähtee, toinen jatkaa,
ikävissään yksin matkaa.

 

Edellinen    Seuraava