Valoon asti

(💗Jerryn muistoksi 💗)

Hiljaa ilta huoneen saa,
varjot seinään nojaamaan.
Tyhjä paikkas lattialla,
pakottaa mut suremaan.

Muistan tassut käytävällä,
sen katseen joka ymmärsi.
Mieli täyttyy ikävällä,
onneksi et enää kärsi.

Vaikka mulla sydän särkyy hiljaa,
yksi ajatus nyt silti kantaa.

Sä kuljit valoon asti,
pois kipujen varjoista.
Sua muistan kaihoisasti,
ja kiitän vuosista noista.

Ja mä vielä tänne jään, 
mutta en oo yksin oikeastaan.
Pilven päällä sut mä nään,
häntä heiluen juoksevan vastaan.

Johtaa vuorelle polku pieni,
jonka harvat kai löytää vain. 
Siellä ylhäällä kirkastuu mieli,
oot lähellä sä ystävä parhain.

Siellä huipulla ymmärrän sen,
et sä kauas kadonnutkaan.
Oot edellä jokusen askeleen,
valon puolella kunnes kohdataan.

Vaikka mulla sydän särkyy hiljaa,
yksi ajatus nyt silti kantaa.

Sä kuljit valoon asti,
pois kipujen varjoista.
Sua muistan kaihoisasti,
ja kiitän vuosista noista.

Ja mä vielä tänne jään, 
mutta en oo yksin oikeastaan.
Pilven päällä sut mä nään,
häntä heiluen juoksevan vastaan.

Jos voisin, edes hetken verran,
kädet upottaa turkkiin sun.
Jos saisin, edes yhden kerran,
tuntea sun lämpimän nuolaisun.

Mut ehkä joskus, päivänä jonain,
kun jo väsyy multakin askeleet,
sut taas nään, ja virta vuolain,
poskilla valuu, ne ilon kyynelet.

Sä kuljit valoon asti,
pois kipujen varjoista.
Sua muistan kaihoisasti,
ja kiitän vuosista noista.

Kun aika myös mut sinne tuo,
tiedän, et oo kaukana yhtään.
Sä juokset mua kohti, mun luo,
niin kuin et koskaan, ois lähtenytkään.

  

Edellinen    Seuraava