Missä on se Kusti? (runo + video)

On olemassa suomalaisia lauseita, jotka eivät vanhene koskaan. Yksi niistä on kysymys, joka nousee mieleen yllättävän usein vielä tänäkin päivänä. 

Missä se posti oikein viipyy?

Aikoinaan vastaus oli yksinkertainen. Se oli matkalla. Oikeasti matkalla. Posti kulki, kun Kusti polki. Tai vaikka hiihti. Joku joka tapauksessa lähti liikkeelle, kulki säässä kuin säässä ja vei perille sen, mikä piti viedä. Ei ollut väliä, oliko vastassa lumimyrsky tai pimeä ilta. Tärkeintä oli, että lähetys saapui.

Tänään tilanne on… no, sanotaan vaikka mielenkiintoisempi.

Kaikki on periaatteessa paremmin. On sovellukset, kartat, seurantakoodit ja ilmoitukset. Voit nähdä, missä lähetys on. Ainakin teoriassa. Käytännössä se tuntuu välillä enemmän arvailulta kuin tiedolta. Status päivittyy, mutta paketti ei. Se on “matkalla”, “lajittelussa” tai jossain mystisessä välitilassa, jota kukaan ei oikein osaa selittää.

Ja siinä kohtaa alkaa huumori muuttua turhautumiseksi.

Erityisen herkullinen hetki on se, kun saat ilmoituksen, että jakelua on yritetty. Olet ollut koko päivän kotona, ehkä jopa odottanut sitä kuuluisaa ovikelloa. Silti ainoa merkki tapahtuneesta on lappu, joka kertoo yrityksestä. Se on melkein filosofinen kokemus, jotain on tapahtunut, mutta kukaan ei nähnyt sitä.

Noutopisteet tuovat oman lisämausteensa tähän kokonaisuuteen. Ne sijaitsevat usein juuri sopivan matkan päässä. Ei liian lähellä, mutta ei myöskään niin kaukana, että matkaa voisi kutsua retkeksi. Aukioloajat tuntuvat elävän omaa elämäänsä, ja jonossa ehtii pohtia elämän suurempia kysymyksiä ennen kuin oma vuoro koittaa.

Ja silti, kaiken tämän keskellä, järjestelmä toimii. Suurimman osan ajasta. Paketit tulevat perille, kirjeet löytävät osoitteensa ja arki rullaa eteenpäin. Mutta ne pienet hetket, jolloin kaikki menee vähän vinoon, jäävät mieleen. Ehkä siksi, että kontrasti on niin suuri.

Ennen riitti ihminen ja suunta. Nyt on koko maailma apuna, ja silti joskus tuntuu, että jotain olennaista on kadonnut matkalla.

Ehkä se ei ole nopeus. Ehkä se ei ole teknologia.

Ehkä se on se tunne, että joku oikeasti vei asian perille asti.

Ja siksi kysymys elää yhä.

Missä on se Kusti?

Tuota kaikkea parodioi teksti "Missä on se Kusti?" ja siitä tehdyn biisin löydät tietysti YouTubesta.