Sua aina tarvitsen

Eilen tunsin taas vaihteeksi tarvetta Haaveita ja haaksirikkoja -blogin kirjoittamisen sijaan purkaa ajatuksia ja tunteita runon muodossa. Jostain syystä viimeaikaiset vastoinkäymiset ja kuopat elämän polulla nostattivat sisuksiin jonkinlaisen tunteiden tsunamin, jonka tyynnyttäminen vaati sanoja riimeiksi.

Kun vastoinkäymisten myrsky moukaroi ja taivas on mustana surusta, on tärkeää kertoa hädässä olevalle, että hän ei ole yksin, ja että pienikin toivon ja rakkauden pelastusrengas riittää pitämään pään pinnalla.

Noita miettiessäni syntyi "Sua aina tarvitsen".