Minä jään (video)

Maanviljely ei ole ammatti, jonka valitsee kevyin perustein. Se on elämäntapa, joka sitoo ihmisen maahan, säähän ja vuodenaikoihin. Päivät alkavat ennen kuin aurinko nousee ja päättyvät vasta, kun työ on tehty, ei silloin kun kello niin sanoo. Kaikki ei ole edes omissa käsissä, vaikka kuinka tekisi oikein.

Moni lähtee maaseudulta, eikä syyttä. Kylät hiljenevät, palvelut katoavat ja pellon laidalla seisoo yhä useammin tyhjä talo. Päätökset tehdään kaukana, ja niiden seuraukset tuntuvat maanviljelyssä heti. Tuottajahinnat laskevat, kustannukset nousevat ja epävarmuus on jatkuvaa. Silti ruoka kasvaa vain, jos joku jaksaa jatkaa.

Jotkut jäävät.

He jäävät, koska joku on ennenkin jäänyt. Koska tämä maa on pitänyt huolta heistä, ja nyt on heidän vuoronsa pitää huolta siitä. Sukutila ei ole vain omaisuutta, vaan vastuuta. Peltoja, jotka on raivattu käsin, ja töitä, joita ei voi jättää kesken. Vaikka olisi helppoa lähteä, lähteminen ei aina ole vaihtoehto.

Puurtaminen on usein hiljaista. Siinä ei ole sankaruutta, vain sitkeyttä. Päivä kerrallaan, vuosi toisensa jälkeen. Toivoa siitä, että seuraava sukupolvi näkisi vielä elämää näillä pelloilla, valoa ikkunoissa ja traktorit liikkeessä aamun usvassa.

Kaikki eivät jää. Mutta ne, jotka jäävät, pitävät tämän maan hengissä.

Tuosta sitkeydestä ja sinnikkyydestä kertoo biisi "Minä jään", jonka löydät tietysti YouTubesta.