Yö armahtaa

JUNALAUTOJA SAATAVANA PERKIÖN ASEMALTA!

Noin sanoi joskus kauan sitten eräs ystävä! (Tunnistat varmaan itsesi, kun näet tuon 😀). Siinä ehkä kiteytettynä päällimmäiset tunteet useimman pitkän päivän jälkeen nukkumaan mennessä.

Aikaa edellisestä tuotoksesta on vierähtänyt yllättävän paljon. Kiire ja arjen haasteet, saamattomuus vai peräti se kuuluisa kirjoittajan blokki? Tiedä noista, mutta ei vaan tullut sanoja riimeiksi, vaikka muutamaan otteeseen pysähdyin miettimään. Ei ollut sopiva vire tai mielentila.

Vähän itsekin yllätyin, kun tällä kertaa se vire löytyi ja yhdeltä istumalta, noita pitkien ja hitaasti kuluvien päivien kulkuja maalaillen, syntyi hieman ehkä synkähkö, mutta totuuden mukainen "Yö armahtaa".