Prison of Solitude (runo + video)

Yksinäisyys on usein huomaamatonta, mutta se piirtyy syvälle arjen jokaiseen hetkeen. Kun päivät toistuvat samoina ja kodin seinät käyvät tutummiksi kuin ihmisten kasvot, voi hiljaisuus muuttua lähes tukahduttavaksi.

Moni ikääntyvä palaa mielessään lapsuuden aamuihin, omien lastensa vilkkaisiin leikkeihin tai lapsenlapsen nauruun, joka kaikui keittiössä. He kaipaavat ääniä – keskustelua, kutsuhuutoja, arjen meteliä. Kaipaavat ihmisiä ympärilleen, vaikka vain kuullakseen toisen hengityksen.

Teksti "Prison of Solitude" syntyi kuvaamaan tätä näkymätöntä vankilaa – tilaa, jossa aika kulkee hitaasti, mutta muistot kulkevat nopeasti takaisin niihin hetkiin, jolloin talo oli täynnä ääntä ja elämää.

Sen on tarkoitus olla lempeä mutta raskas muistutus siitä, että vaikka elämä hidastuu, kaipuu ei katoa. Se elää jokaisessa hiljaisessa aamussa, jokaisessa muiston hetkessä, jokaisessa huoneessa, jossa on joskus rakastettu.

Tekstiin perustuva biisi löytyy YouTube-musiikkivideona.