Duskbound (runo + video)

On olemassa hetkiä, jolloin ei ole enää kirkasta päivää eikä vielä yön pimeyttä – vain hämärä. Siinä samanlaisessa välissä elävät muistot. Ne, jotka eivät enää lämmitä, mutta eivät myöskään katoa.  

Teksti "Duskbound" syntyi tuosta välitilasta.

Tekstin ytimessä on kaipaus, joka ei pyydä lupaa jäädä. Se kiertyy keuhkoihin, elää hiljaisuudessa, ja muistuttaa ihmisestä, jonka menetit – tai ehkä vain unohdit matkalla itseesi. Se ei ole vain rakkauslaulu tai surulaulu. Se on kertomus siitä, kuinka ihmisen sydän oppii elämään sirpaleissa: kun sanat jäivät sanomatta, hyvästit jäivät hyvästelemättä, ja aika kulki eteenpäin, vaikka sinä jäit paikallesi.

Se kertoo myös siitä, että jokin meissä sitoutuu hämärään. Että on rakkauksia, jotka eivät saa päivänvaloa. Muistoja, jotka eivät kuole, mutta eivät myöskään elä enää. Ne jäävät väreilemään rajalle – iltahämärän puolelle, jossa mennyt ja nykyinen koskettavat toisiaan ohikiitävässä hetkessä.

Kaipaus ei katoa – se vain muuttaa muotoaan. Se kulkee mukana kuin varjo, lempeänä mutta väsyttävänä, uskollisena mutta lohduttomana. Ehkä joskus hämärä armahtaa. Ja ehkä se, mitä jää jäljelle – ne viimeiset valonmurut – riittävät kantamaan huomiseen.

Tekstiin perustuva biisi löytyy YouTube-musiikkivideona.