Nostalgia (runo + biisi)

On hetkiä, jolloin koti tuntuu liian hiljaiselta. Kun tutut esineet muistuttavat siitä, että joku tärkeä ei enää istu omalla paikallaan, arki muuttuu toisenlaiseksi. Läheisen poissaolo jättää jäljen, jota sanat eivät aina tavoita. Se ei katoa viikoissa, eikä ehkä vuosissakaan, mutta ajan kanssa sen vierelle voi kasvaa lämpö, joka kantaa muistojen kautta.

Kaipuu on monimuotoinen tunne. Se voi olla kuin raskas sade, tai toisaalta hiljainen tuuli, joka koskettaa vain varoen. On tärkeää muistaa, että jokainen kantaa omaa kaipuutaan omalla tavallaan. Yksi haluaa puhua, toinen vetäytyy. Kumpikaan ei ole väärin. Ystäville ja läheisille suurin lahja voi olla ymmärrys, antaa toiselle aikaa, antaa tilaa tuntea niin kuin tuntuu.

Surun keskellä voi joskus löytyä pieniä valonpilkahduksia: valokuva, tuttu tuoksu, muisto yhteisestä hetkestä. Ne eivät poista kipua, mutta muistuttavat siitä, että yhteinen tarina oli totta. Ja ehkä jonain päivänä, kun huone on taas hetken hiljainen, se ei tunnukaan enää pelkästään tyhjältä, vaan myös lempeältä.

Teksti "Nostalgia" on minun tapani kertoa eräälle ystävälle, että välitän ja otan osaa hänen suruunsa, minäkin omalla tavallani.

Tekstiin perustuva biisi löytyy YouTube-musiikkivideona.