Rakkauden haudalla (video)

Kaikki voi alkaa kosketuksesta, joka tuntuu väärään suuntaan silittämiseltä. Pientä epämukavuutta, pientä säröä, jota ei vielä kehtaa mainita. Silti sisällä alkaa liikkua jotakin. Ajatuksia, joita toinen ei osaa aavistaa. Tai ehkä aavistaa, mutta ei halua katsoa suoraan silmiin.

Rakkaus on usein kuin nuora korkealla ilman suojaverkkoa. Niin kauan kuin molemmat pysyvät liikkeessä ja rytmissä, tasapaino säilyy. Mutta jos toinen hellittää vaikkapa vain hetkeksi, toinen voi pudota. Ja silloin tarina, johon molemmat uskoivat, päättyy, huudo sijasta hiljaisuuteen.

Usein rakkaus kuolee juuri silloin, kun se yritetään piilottaa maailmalta. Kun vapaus muuttuu kylmäksi etäisyydeksi ja halu suojella muuttuu haluksi kadota. Lupaukset, jotka kerran kuulostivat kauniilta, paljastuvat retoriikaksi. Narrin kyynel ei ole enää osa esitystä, se on totta.

Ja niin tullaan siihen paikkaan, jonne liian monet rakkaudet päätyvät: haudalle. Ei kivelle, johon on kaiverrettu päivämääriä, vaan näkymättömälle murtumalle, joka jää sydämeen. Rakkauden haudalla ei aina seistä kahdestaan. Joskus toinen lähtee ja toinen jää. Ja joskus molemmat seisovat siinä, kykenemättä enää tarttumaan toisiinsa.

Mutta haudoilla kasvaa myös koiranputkea. Elämä tunkee esiin sielläkin, missä kuolema on kulkenut. Ja ehkä joku päivä, jonkun toisen kanssa, jonkun toisen katseesta, syntyy uusi tarina. Sellainen, joka uskaltaa kulkea nuoraa pitkin, ei pelosta pudota, vaan toivosta päästä perille.

Tuossa pohdintaa biisistä "Rakkauden haudalla", joka löytyy nyt YouTubesta.