Addiktio (video)

Vanhemman sydän on rakennettu suojelemaan. Se sykkii lapsen puolesta, silloin kun lapsi ottaa ensimmäisiä askeleitaan, kaatuu ja nousee uudelleen. Mutta mitä tapahtuu, kun lapsi kulkee polkua, jota vanhemman on mahdoton ohjata? Polkua, joka kääntyy aina vain jyrkemmäksi ja pimeämmäksi.

Silloin sydän särkyy hitaasti, kerros kerrokselta. Jokainen lupaus, jonka lapsi tekee, tuo toivoa. Jokainen katse, jossa pilkahtaa valo, saa vanhemman hengittämään syvempään. Mutta kun lupaukset rikkoutuvat ja sanat jäävät hiljaisuuteen, on vaikea tietää, mitä uskoa.

Se kipu ei ole pelkkää surua, vaan myös avuttomuutta. On hetkiä, jolloin tekee mieli huutaa: “Kerro kaikki, paljasta totuus, anna mun edes ymmärtää!” Mutta usein vastassa on vain hiljaisuus, joka kaikuu tyhjempiä huoneita suurempana.

Silti, kaiken toivottomuuden keskellä, vanhempi kantaa edelleen. Kantaa, vaikka hartiat väsyvät ja yöunet palavat pois. Sillä lapsi on edelleen lapsi, riippumatta siitä, kuinka pitkälle hän on kulkenut omia polkujaan.

Ja ehkä juuri siinä piilee toivo. Siinä, ettei rakkaus katkea, vaikka kaikki muu ympärillä murenee. Että vielä jonain päivänä ne lupaukset voisivat olla totta, ja varjojen sijaan astuisi esiin valo. Että vanhemman käsi olisi edelleen siinä, valmiina tarttumaan. Ei pakottamaan, vaan ojentamaan tukea, kun lapsi on valmis sen vastaanottamaan.

Tuosta kertoo biisi "Addiktio", jonka löydät nyt YouTubesta.