Boxin ulkopuolella (runo + video)

“Voisitko nyt vain ajatella normaalisti?” on kysymys, jonka moni autisminkirjolla oleva kuulee ainakin kerran elämässään. Ja usein tekee mieli vastata: “Kyllä voisin, mutta se olisi ihan hirveän tylsää.”

Autisminkirjolla eläminen voi tuntua siltä kuin olisi syntynyt maailmaan, jossa laatikot tulevat valmiiksi pakattuina. Toiset solahtavat niihin nätisti. He taittavat kulmat, sulkevat kannen ja asettuvat mukavasti sisään. Jollekin toiselle taas se ei onnistu. Ruuvit alkavat irrota ja kylkeen syntyy reikiä, koska sisällä ei tunnu olevan tarpeeksi happea.

Laatikon ulkopuolella elämä voi näyttää välillä kaoottiselta, ainakin ympärillä olevien silmin. “Miksi et seuraa sääntöjä?” on kysymys, johon voi vastata: “Koska sääntöpaperit olivat niin rumia, että niistä oli pakko taitella origameja.”

Usein huomio voi kiinnittyä yksityiskohtiin, joita muut eivät edes huomaa. Siinä missä joku toinen keskittyy kelloon ja aikatauluihin, autisminkirjolla oleva saattaa uppoutua pieneen yksityiskohtaan ja rakentaa siitä kokonaisen maailmankaikkeuden. Jonkun mielestä se on “epänormaalia”, jonkun toisen mielestä luovuutta.

Ironia on siinä, että ulkopuolelta katsoen näky voi näyttää sekavalta. Mutta sisältäpäin katsottuna kaaoksessa on kaava. Se on kuin neonvalojen vilke, yhdelle se on vain sekasotkua, toiselle piilotettu viesti.

Ehkä autisminkirjolla olo onkin ennen kaikkea kiinni näkökulmasta. Se voi olla raskas, koska maailma rakastaa laatikoita ja standardeja, mutta se voi olla myös vapauttava. Laatikon ulkopuolella on tilaa hengittää, löytää salaiset värit rivien välistä ja nähdä kauneutta siinä, mitä muut eivät huomaa.

Joten ehkä kysymys ei olekaan siitä, miksi joku ei mahdu laatikkoon. Ehkä kysymys on siitä, miksi laatikko ylipäätään pitäisi olla.

Tuota ja vähän muutakin yrittää tulkita runo "Boxin ulkopuolella", johon pohjautuvan biisin löydät YouTubesta.