Muruseni Tuula (video)

On vähän surkuhupaisaa, miten helposti sormi lipsahtaa Facebookissa vanhan heilan profiilille. Kuvia, päivityksiä ja muistoja, joita ei ehkä pitäisi enää tonkia, mutta joita sydän haluaa yhä vilkuilla. Ikään kuin menneisyydestä löytyisi vastaus tämän päivän tyhjyyteen.

Se, mikä alkaa viattomasta katselusta, muuttuu helposti kyttäykseksi. Pian huomaa selaavansa exän lomakuvia vuodelta 2014 ja miettivänsä, mitä kaikkea olisi voinut olla. Ja juuri silloin, kun nykyinen puoliso kaipaisi huomiota, silmät palaavat yhä siihen toiseen nimeen. Siihen yhteen profiiliin, joka kummittelee uutisvirran reunalla.

Ironista on, että tämä kaipuu, joka ei koskaan saanut uutta alkua, voi katkaista sen suhteen, joka vielä olisi ollut pelastettavissa. On vaikea selittää, miksi lähetetyt viestit entiselle rakkaalle täyttävät inboxin, samalla kun nykyisen kumppanin sanat kaikuvat tyhjyyteen.

Ehkä juuri se tekee tästä kaikesta niin inhimillistä. Me sorrumme katsomaan taaksepäin, vaikka eteenpäin olisi turvallisempi tie. Mutta joskus on vain opittava päästämään irti niistä haamuista, jotka eivät enää vastaa. Muuten huomaa jäävänsä yksin, pelkkä hiljainen näyttö seuranaan.

Tuosta kaikesta kertoo biisi "Muruseni Tuula", jonka löydät nyt YouTubesta.