Hei rakas siskoni (video)

Joskus elämä kulkee kuin vuoristorata, jossa ei itse pidä ohjaksia. Toisessa hetkessä paistaa aurinko kirkkaammin kuin koskaan, ja seuraavassa taivas repeää myrskyksi ilman varoitusta. Tämä liike valon ja varjon välillä on kaunista, arvaamatonta ja joskus uuvuttavaa.

Moni ei näe sitä kamppailua, joka tapahtuu hiljaisuudessa. Ulospäin kaikki voi näyttää hyvältä, mutta sisällä tunteet poukkoilevat ääripäästä toiseen. Toisinaan maailma on täynnä mahdollisuuksia, energia virtaa kuin vuolas joki, ja kaikki tuntuu kirkkaalta. Mutta yhtä nopeasti voi tulla hetki, jolloin sama virta vetää mukanaan pimeään syvyyteen.

Silti sielläkin, varjojen keskellä, on toivo. Yksi ojennettu käsi, yksi lämmin katse, yksi ihminen, joka jää rinnalle silloin, kun sanat eivät riitä. Se ei tee kenestäkään heikkoa, se kertoo vain, että tunteiden kirjo voi olla valtava ja moniulotteinen.

On päiviä, jolloin ei jaksa hymyillä. Ja se on täysin luonnollista. Mutta tulee myös päiviä, jolloin hymy palaa, ensin varovasti, sitten rohkeammin. Se on merkki siitä, että valo ei ole kadonnut, se vain odotti vuoroaan.

Joskus tärkeintä ei ole yrittää korjata toista, vaan olla siinä. Kuunnella. Pitää hetki olkapää vapaana, jos toinen tarvitsee tukea. Koska lopulta valo ja varjo eivät taistele toisiaan vastaan. Ne täydentävät toisiaan, ja yhdessä niistä syntyy ihminen, joka on kokonainen.

Ja kun se hymy viimein palaa, se on ehkä kaikista kaunein kosto synkkyydelle.

Tuossa tulkintaa biisille "Hei rakas siskoni", jonka löydät YouTubesta.