Hilijanen melodia (video)

Voe mahoton, ku sitä joskus ihmismiel voekkii niin ouvolla tavalla lämmähtee toesesta immeisestä. Ei sitä ossoo eikä piääkkään selittää. Se o vuan niinku näkymätön lanka, joka vettääpi kahta sieluva yhteen. Hilijaa, mutta varmuuvella, niinku suvi-iliman tuuli Kallaveen pinnalla.

Ku se oma immeinen tulloo huusholliin, niin aeka seisahtuupi. Kaekki muu hävvee, vuan se yks o siinä. Se, jonka kattees o sähkövä ja ilimassa kipinöipi. Ei tarvihe sanoloita, ei oo niistä mittää hyötyvä. Katteet ja hymyt ne puhhuu itestään, ja syvän tietääpi enempi ku suut ikinä kerkiää huastoo.

Se tunne, se o ku hilijanen laulu, joka soipi kahen välillä. Ei siinä oo rumpuloita eikä torviloita, vuan semmonen pehmee rytmi, joka tulloo, ku kaks immeistä hengittää sammaan tahtiin. Se o rakkauven ommoo kieltä.

Ja ku mualima koettelloo, ni se tekkeepi sen, niinku se aina tekkeepi. Mutta jos yhtevys o tosi, ei se katkee eikä hävvii. Se pyssyypi,  ku toenen tajjuu vaekka toenen ei mittään huastakkaan.

Ja sillon ku se oma immeinen o vieressä, niin kaekki tuntuupi helepommalta. Se o se paras rakkauven muoto, jota ei tarvihe huuvella, sen kuuloo. Niinku syvämmenlyönti toesen rinnassa.

Se o se hilijanen melodia.

Jonniinmoisia uatoksia mussiikista "Hilijanen melodia", jonka löyvät tietennii JuuTuupista.