Vapaaehtoisesti yksinäinen (video)

On olemassa hiljaisia hetkiä, joita ei tarvitse täyttää puheella. On olemassa päiviä, jolloin ei kaipaa seuraa, vaan omaa rauhaa, ja se on ihan oikein. Silti monen korvaan yksinolo kuulostaa yhä surulliselta sanalta. Meitä on opetettu ajattelemaan, että onnellinen ihminen on aina muiden kanssa, jakaa kahvihetkensä ja suunnittelee viikonloppuja yhdessä jonkun kanssa. Mutta mitä jos todellinen levollisuus löytyykin silloin, kun ovi sulkeutuu ja ympärillä on vain oma hengitys ja ajatus, joka saa vaeltaa vapaasti?

Yksinolo ei ole merkki puutteesta, vaan usein merkki täyteydestä. Se kertoo siitä, että viihtyy omassa seurassaan, ja että on oppinut kuuntelemaan itseään ilman jatkuvaa taustamelua. Se on pieni luksus, jota ei tarvitse perustella kenellekään. Kun hiljaisuus ei enää tunnu tyhjältä, on löytänyt jotakin pysyvää.

Ehkä maailma tarvitsee uuden käsitteen: vapaaehtoinen yksinäisyys. Se ei tarkoita sulkeutumista muilta, vaan lempeää rajaa, jonka sisällä saa olla juuri sellaisena kuin on. Se on kykyä valita rauha silloin, kun toiset valitsevat metelin. Ja on rohkeutta sanoa: “Kaikki on hyvin, vaikka en ole kenenkään seurassa.”

Joskus on hyvä muistaa, ettei yksinolo ole tyhjää tilaa, se on oma tila. Ja siellä, hiljaisuuden keskellä, moni löytää itsensä selkeämmin kuin koskaan ennen.

Tuosta kertoo biisi "Vapaaehtoisesti yksinäinen", jonka löydät YouTubesta.