Katakombizombi (runo + video)

On helppo ajatella, että rohkeus tarkoittaa suuria tekoja, vuorien siirtämistä, porttien murtamista tai myrskyjen kohtaamista. Todellisuudessa se näkyy usein paljon arkisemmissa valinnoissa. Kuten siinä hetkessä, kun päätämme lähestyä jotakuta, joka näyttää, kuulostaa tai tuntuu erilaiselta.

Moni meistä kantaa sisällään pientä varautuneisuutta. Epäilystä siitä, onko toinen ihminen turvallinen, luotettava tai edes kiinnostunut tutustumaan. Erilaisuus saattaa herättää meissä vanhoja pelkoja, aivan kuin varjoissa liikkuisi jotain uhkaavaa. Usein kuitenkin suurin osa noista varjoista on vain ennakkoluulojen luomia muotoja.

Kun joku uskaltaa ottaa ensimmäisen askeleen, koputtaa hiljaiseen nurkkaan, jossa toinen odottaa yksin, tapahtuu jotakin kaunista. Jännitys väistyy, kun huomataan, että toisen pelot olivat ehkä ihan samanlaisia kuin omatkin. Että kahlittukin sydän voi olla lämmin, ja että jopa kulmikas ulkokuori voi kätkeä sisäänsä herkän rytmin, joka kaipaa vain toista, jonka kanssa soittaa.

Ystävyys ei synny pakottamalla. Se syntyy uskalluksesta kuunnella, vastata ja antaa tilaa. Ja ennen kaikkea siitä, että näemme toisen ihmisen muutakin kuin hänen pintansa kautta. Usein juuri se, joka näyttää pelottavimmalta, on kaikkein yksinäisin, ja valmis avaamaan sydämensä sille, joka uskaltaa tulla lähelle.

Kun rohkeus ja luottamus kohtaavat, syntyy yhteinen rytmi. Sellainen, jota ei voi luoda yksin. Kaksi erilaista tarinaa alkaa soida yhdessä, ja jokainen yhteinen hetki tekee sävelestä hieman vahvemman.

Ehkä ystävyys onkin lopulta sitä, että uskaltaa katsoa pimeään ja huomata, ettei siellä olekaan hirviötä. Vain joku, joka kaipaa tulla nähdyksi.

Teksti "Katakombizombi"  kertoo juuri tuollaisesta ystävyydestä ja ennen kaikkea rohkeudesta lähestyä. Tekstiin perustuvan biisin löydät tietyst YouTubesta.