Sä et ymmärrä (runo + video)

On helppoa hymyillä, kun maailma on rakennettu vakaalle maaperälle. Kun koti on lämmin, perhe kunnossa ja elämä kulkee totuttuja raiteita pitkin. Silloin on helppoa neuvoa muita, jakaa ”pieniä vinkkejä” ja paasata tahdonvoimasta, sillä oma näkökulma on rajattu siihen, mikä on tuttua ja turvallista.

Mutta kaikilla ei ole samaa perustaa.

On ihmisiä, joiden arki on jatkuvaa selviytymistä. Joiden sisällä kohisee, vaikka ulospäin näkyy vain se tavallinen naamio. Heidän maailmansa ei ole kirkkaiden valojen juhlasali vaan ahdas, pimeä käytävä, missä jokainen askel vie joko eteenpäin tai syvemmälle varjoihin.

Silti juuri heitä syytetään laiskuudesta, välinpitämättömyydestä, ”motivaation puutteesta.” Ja pahinta on se, että syyttäjät harvoin edes ymmärtävät, ettei kyse ole tahdosta, ja että monille pelkkä hengissä pysyminen on jo taistelu.

On myös kummallista, miten nopeasti hyvinvoivat ihmiset alkavat selitellä koko yhteiskunnan tilaa. Kuinka poliitikot vaikuttavat todella uskovan, että muutaman fraasin voimin voidaan korjata vuosikymmenten rakenteelliset ongelmat. He puhuvat nuorten hyvinvoinnista, köyhien tukemisesta ja ”kannustavista malleista” samalla kun ihmiset heidän ympärillään romahtavat.

Joskus tuntuu siltä, että meiltä puuttuu tärkein taito: kyky kuunnella ilman, että yritämme selittää toisen kokemusta omastamme käsin. Empatia ei ole myötätuntoista sääliä. Se on rohkeutta katsoa toisen todellisuutta ilman tarvetta korjata sitä heti omilla ehdoilla.

Ehkä meidän pitäisi kysyä vähemmän: ”Miksi tuo ihminen ei pärjää?” Ja enemmän: ”Mitä minä en vielä ymmärrä?” Sillä jokaisen vahvan kuoren takana on tarina, jota ei voi nähdä, jos katsoo vain omaa heijastustaan.

Tuollaisesta erilaisuudesta, eriarvoisuudesta ja ymmärtämättömyydestä kertoo teksti "Sä et ymmärrä". Tekstiin perustuvan biisin löydät tietysti YouTubesta.