Peukalo keskellä kosketusnäyttöö (runo + video)

Nykyajan nuori aikuinen on kummallinen olento. Hän saattaa seistä keskellä keittiötä vispilä kädessä. Ei siksi, että olisi leipomassa, vaan koska ei ole aivan varma, mitä vispilällä tehdään tai miten päin sitä edes pidetään. Samaan aikaan katossa roikkuu palanut lamppu, jota hän katsoo kuin luonnonvaraista petoa. Ehkä jokin lajille sopivampi yksilö, kuten huoltoyhtiön edustaja, saapuisi vaihtamaan sen turvallisesti.

Arjen pienet tehtävät ovat hänelle kuin miniatyyrimuotoista selviytymispeliä. Kun joku kysyy, miksei hän vain vaihda lamppua itse, hän katsoo vastaajaa ilmeellä, joka muistuttaa sekä eksynyttä koiranpentua että ihmistä, joka on vasta tajunnut, että sähkö voi oikeasti purra.

Ja keittiö… siitä ei edes sovi aloittaa. On nähty kertoja, jolloin pakasteperuna on palanut pohjaan ja pannukakku on mennyt henkisesti rikki ennen kuin taikina edes ehti pannulle. Onneksi ruokalähettien maailma kukoistaa, he tietävät kodin ovikoodin paremmin kuin asukas itse.

Mutta kaikessa tämän arkisen uusavuttomuuden höttöisessä lumossa on jotain hurmaavaa. On jotakin liikuttavaa siinä, kuinka joku voi olla samanaikaisesti täysin avuton ja silti täysin vilpitön. Ehkä moderni nuori ei osaa vaihtaa lamppua, paistaa lettua tai käyttää tunkkia, mutta ainakin hän osaa nauraa itselleen.

Ja joskus se on taito, jota ohjekirjat eivät opeta.

Tuosta kertoo teksti "Peukalo keskellä kosketusnäyttöö" ja tekstiin perustuvan biisin löydät tietysti YouTubesta.