Keikalla Irwinin (video)

On ihmisiä, joiden vaikutus ei katoa, vaikka aika kulkee ja sukupolvet vaihtuvat. Heidän tekemisensä jättää jäljen, joka näkyy yhä musiikissa, tarinoissa ja tavassa katsoa maailmaa. He eivät olleet siloiteltuja tai virheettömiä, mutta juuri siksi he tuntuivat todellisilta.

Tällaiset tekijät elivät usein vähän sivussa valtavirrasta. He kulkivat omia polkujaan, sanoivat asiat suoraan ja loivat taidetta, joka ei kumarrellut. Heidän työnsä syntyi arjesta, yön tunneista, tien päältä ja hetkistä, joissa nauru ja melankolia kulkivat rinnakkain. Siinä oli rehellisyyttä, joka tuntuu yhä ajankohtaiselta.

Vaikka he eivät ole enää fyysisesti läsnä, heidän perintönsä elää. Se kuuluu yhä radiossa, levyhyllyissä ja elokuvien kohtauksissa, joissa tunnelma syntyy pienistä eleistä ja sanoista. Monelle he ovat osa henkilökohtaisia muistoja, toisille taas portti aikakauteen, jota ei itse ole elänyt, mutta jonka hengen voi silti aistia.

Tällainen kunnianosoitus ei ole haikea hyvästi, vaan muistutus jatkuvuudesta. Se kertoo siitä, että luovuus ei pysähdy, vaan siirtyy eteenpäin uusille tekijöille ja uusille kuulijoille. Kun tarinat kulkevat mukana, ne eivät vanhene, ne muuttuvat osaksi yhteistä kulttuuria, joka elää niin kauan kuin joku kuuntelee, katsoo ja muistaa.

Biisi "Keikalla Irvinin" on kunnianosoitus jo edesmenneille oman aikansa sankareille. Biisin löydät tietysti YouTubesta.