Mapsi vie ja taksi tuo (runo + video)

Muistatteko vielä ne kaukaiset ajat, jolloin taksiin nouseminen ei tuntunut alkusoitolta extreme-urheilusuoritukselle? Kun autot olivat pestyjä, kuljettajat tiesivät mihin suuntaan keula osoittaa ja hinta katsottiin laitteesta, jota kutsuttiin mittariksi, ei hihasta ravistamalla.

Nykyään taksimatka on seikkailu, jota edes Indiana Jones ei uskaltaisi kohdata ilman vakuutusta. Kaikki alkaa tolpalla tapahtuvasta perinteisestä "huutokaupasta". Jos selviät hengissä ohi nyrkkihippasilla olevien kuljettajien, pääset vihdoin auton kyytiin, jossa ensimmäinen kysymys ei ole "minne mennään", vaan "osaatko käyttää navigaattoria".

On suorastaan kiehtovaa seurata, kuinka luovasti nykykuskit tulkitsevat tieliikennelakia ja karttoja. Miksi ajaa asfalttia pitkin, jos tarjolla on hyvin hoidettu hiihtolatu tai pururata? Onhan se elämys sekin, kun takapenkiltä käsin saa väistellä vastaantulevia murtomaahiihtäjiä ja selittää kuljettajalle, ettei auto ole suksi, vaikka molemmat lumessa kulkevatkin.

Kielimuuri tuo matkaan oman eksoottisen mausteensa. Kun yrität viittoa kotiosoitettasi kuskille, joka navigoi samalla kolmella eri sovelluksella ja katsoo sivusilmällä uutisia, huomaat pian seisovasi moottoritien pientareella. Kuljettaja vakuuttaa hymyillen, että olet perillä, vaikka ympärilläsi näkyy vain pimeää metsää ja kaukaisia katuvaloja.

Ehkä meidän pitäisikin suhtautua tähän uudistuneeseen alaan uudenlaisena safari-palveluna. Maksat matkasta hinnan, jota verokarhu ei koskaan saa nähdä, ja bonuksena saat jännitysnäytelmän, jossa reittivalinnat tehdään puhtaasti sattuman ja huonon signaalin perusteella.

Mutta kieltämättä, välillä sitä vain kaipaa takaisin niitä aikoja, kun saattoi luottaa siihen, että kotiin pääsee ilman, että joutuu ensin opettamaan kuskille kaupungin pääkadut.

Tuota safari-palvelua parodioi teksti "Mapsi vie ja taksi tuo" ja siitä tehdyn biisin löydät tietysti YouTubesta.