Yksinäisyyden valtatie (video)

Joskus elämä tuntuu kuljettavan yksinään. Ei kiirettä, ei pakkoa olla muiden seurassa, vain oma polku ja sen tuomat ajatukset. On ihmisiä, jotka valitsevat hiljaisuuden, kulkevat kaupungin valojen välkkyessä ja löytävät rauhan pienistä hetkistä, vaikka kengät olisivatkin kuluneet ja matka pitkä.

Yksinäisyys ei aina tarkoita surua. Se voi olla tilaa tuntea, hengittää ja koota omat asiat yhteen ennen kuin ottaa seuraavan askeleen. Toiset kantavat mukanaan menneisyyden muistot, kirjeitä ja tarinoita, joita ei enää tarvitse jakaa muiden kanssa. Silti jokin sydämessä ohjaa eteenpäin, kohti tuntematonta, missä odottaa uusi alku ja mahdollisuus olla onnellinen omalla tavallaan.

Matka yksinäisyyden polulla on usein myös matka itsensä löytämiseen. Pysähtymisen, hiipimisen ja hiljaisuuden kautta syntyy ymmärrys omista tarpeista ja toiveista. Ei ole kiirettä selittää, näyttää tai miellyttä. Riittää, että tuntee olevansa oikeassa paikassa, oikeaan aikaan.

Ehkä juuri tässä hiljaisessa kulkemisessa piilee onni. Se ei tarvitse yleisöä tai ihailua, riittää että sydän on matkassa mukana ja jokainen askel vie eteenpäin kohti jotain uutta. Yksinäisyyden polku voi siis olla yhtä aikaa raskas ja vapauttava, paikka, jossa löytää itsensä ja oman rauhan.

Tuosta kertoo biisi "Yksinäisyyden valtatie", jonka löydät tietysti YouTubesta.