Minna

Aika tarkalleen yhdeksän kuukautta sitten kirjoittelin otsikolla "Ihanainen" liittyen silloiseen perheemme avustajaan ja hänen kanssaan yhdessä koettuhin hetkiin, joista olin riimitellyt myös samannimisen runon.

Avustajan lähtö uusiin haasteisiin tuntui haikealta, mutta onneksi tiemme ovat senkin jälkeen kohdanneet jo monta kertaa. Haikeuden lisäksi mielen valtasi silloin myös tietynlainen epävarmuuden tunne siitä, miten arki jatkossa sujuisi yhden tai mahdollisesti useamman uuden avustajan kanssa.

Tätä kirjoitettaessa on kuitenkin pakko todeta, että tuli pelättyä turhaan ja meitä onnisti tälläkin kertaa. Reilun kahdeksan kuukauden aikana uudesta avustajastamme on tullut samalla tavalla läheinen ja todella tärkeä ihminen osana arkeamme. Puolin ja toisin on käyty läpi ja pohdittu niin iloisia kuin surullisiakin oman arjen tapahtumia ja tavallaan kai myös vähän myötäelettykin.

Tästä kaikesta jo yhdessä koetusta ja kiitoksen osoituksena avustajallemme syntyi "Minna".